Sivut

torstai 27. elokuuta 2015

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina



Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina 
Tammi 1978, 173 sivua 
Suomennos: Eila Pennanen
Ruotsinkielinen alkuteos: Århundradets kärlekssaga 1978 
Piirrokset: Henrik Tikkanen


En ole ollenkaan runoihmisiä. En ymmärrä miten niitä pitäisi tulkita. Takaraivossa on kuitenkin tunne, että runot kuuluu aina tulkita, että niissä on aina jokin verhottu taka-ajatus, kuten venäläisten runoilijoiden yhteiskuntakritiikki jota ei suoraan voinut esittää. 

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinan lainasin ihan uteliaisuuttani ja koska se on klassikko ja tänä kesänä olen lukenut enemmän klassikoita kuin yleensä. Tartuin siihen kesken Blogistanian lukumaratonin kaivatessani vaihtelua kesken olleeseen romaaniin ja ajattelin, että luen muutaman runon. Luin ne kaikki yhtä soittoa ja olin haltioitunut. Kyllä, nyt on tuon luokan mahtisana paikallaan! 

Olivatko nämä mielestäni runoja, ehkä pikemminkin proosaa runomitassa, mutta oli miten oli, en voinut laskea kirjaa kädestäni ennen kuin olin lukenut ne kaikki.

Alkoholistin vaimo
se on sellainen
joka on aina väärinpäin 
kääntyipä minne tahansa 

Jos hän ymmärtää ja ymmärtää 
ja antaa anteeksi 
ja tasoittaa tien
ja torjuu suvun
ja vaientaa lapset 
ja ihailee
ja lohduttaa 
ja uskoo ja uskoo ja uskoo 
ja toivoo

silloin se on niin pirun itsetyytyväinen
aina niin saatanan täydellinen 
ja erinomainen 
ja oikea kaikkivaltias 
luulee voivansa siirtää vuoria
ja antaa synnit anteeksi 
jumalauta ihan oksettaa 
kun näkee sen omahyväisen pärstän

Ja jos hän pyytää ja rukoilee
ja piilottaa pulloja 
ja kaataa puolet ulos ikkunasta 
ja kukkaruukkuihin
eikä suostu valehtelemaan suvulle 
eikä puhumaan työtovereille vatsaflunssasta
ja sulkee korvansa 
kun tuhannetta kertaa saa kuulla 
onnettomasta lapsuudesta 
unohtumattomasta sodasta 
ja ammattiveljien kateudesta

silloin se on vaarallinen 
se on kostonhaluinen juonittelija
ja kun tarkkaan ajattelee 
niin sehän se piru vieköön käynnistää 
kaikki salaliitot joka puolella 
ja panettelukampanjat ja ajojahdit
se se tietysti on kaiken takana 
kuka muu tuntsi yhtä hyvin 
kaikkia yksityiskohtia 
joita sitten saa kuulla vasten naamaa 
se istuu siinä kuin hämähäkki verkossaan
ja sen kuin paisuu ilkeydestä hyi helkkari
...
...
...

Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä Tikkanen kertoo kirjoittaneensa Vuosisadan rakkaustarinan koska halusi miehensä ymmärtävän millaista on olla alkoholistin vaimo ja alkoholistin lapsi. Hän kirjoitti runot salassa, vei sitten käsikirjoituksen miehelleen, sai tältä halauksen ja kommentin: En anna sinulle koskaan anteeksi jos et julkaise tätä. 

Mutta se mihin Tikkanen pettyi, oli se ettei mikään muuttunut. Henrik jatkoi juomistaan eikä asioista sen koomminkaan pystytty puhumaan.

Aikaisemmin 
olit häijy ja pureva
vain silloin kun joit

Nykyään olet 
vielä häijympi ja purevampi kun olet selvä 

Tulee mieleen: eihän sinun
tarvitsisi juoda 
nyt kun voit olla 
selvänäkin häijy

Vaikka ehkä on yhtä hyvä 
että juot
välillä 
silloin joka tapauksessa sammut 
joskus 

Hyvähän tässä olisi ulkopuolisena, lähes 40 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen aivan erilaisessa tapakulttuurissa tuomita Märta. Mikset lähtenyt? Miksi laitoit lapsesi kärsimään alkoholisti-isästä? Jään miettimään, olisiko silloinkin ollut mahdollista lähteä. Sitähän Märta mietti itsekin. On selvää, että Märta rakasti miestään suuresti, rakastiko liikaakin? Voiko toista rakastaa liikaa? 

Kysymyksiä jäi siis ilmaan paljon, mutta jäi muutakin. Vaikka olen taipuvainen ajattelemaan, että jo lasten tähden Märtan olisi pitänyt lähteä (näinhän me nykyään ajattelemme, eikö?), minussa herää ihailu tuota vahvan naisen vahvaa, rohkeaa ja rehellistä tekstiä kohtaan. Tikkasta tahdon lukea lisää, ehkä Henrikiäkin jonka teoksiin en ole koskaan tutustunut. Donnerin elokuvan Märtan kirjasta Miestä ei voi raiskata olen nähnyt joskus nuorena, mutten muista siitä mitään. 

Varhain
minä kätkin herkkyyteni 
sinulta

Kuinka voisinkaan
tehdä sinua kohtaan niin pahasti 
että antaisin sinun huomata 
kuinka pahasti 
olit tehnyt minua kohtaan 

Nämä runot todella laittavat ajattelemaan!

8 kommenttia:

  1. Tuo kokoelma on hieno. Minullakin on tuo kirja. Luen runoja vähän, mieluiten vanhoja ja selkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä olivat kyllä erittäin selkeitä, eikä tullut tunnetta että niitä pitäisi tulkita jotenkin muuten, kuin mitä niissä rehellisesti ja suorasti lukee.

      Poista
  2. Runous voi sanoa asiat hyvin suoraan. Vaikuttavia sanoja. Luin tämän joskus nuorena ja järkytyin silloin, edelleenkin tämä on valitettavan totta monessa perheessä. Alkoholismilta ei varmaan yksikään suomalainen ole täysin turvassa, sillä joka suvusta sitä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on valitettavan totta ja kyllä, heti löydän esimerkit omasta ja puolison suvusta, eikä jää edes yhteen. Emme kai me koskaan opi.

      Poista
  3. Jo lainaamistasi kohdistaa välittyy hurja kuva Tikkasten avioliitosta. Märta Tikkanen osaa kirjoitta äärimmäisen hienosti yleisesti henkilökohtaisen kautta. Mukavaa, että bloggasit tästä tärkeästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niitä kirjoja, joiden lukemisen jälkeen tulee hyvä tunne siitä, että olen tämän nyt lukenut. Että tämä minun pitikin ehtiä elämäni aikana lukea ja siitä jää tärkeä, se painuu mieleen.

      Poista
  4. Märta on kova luu, edelleenkin.
    Tiedä sitten, mitä olisi tapahtunut, jos Henrik olisi elänyt ja he olisivat jääneet kahden. Epäilen, että olisivat eronneet, kun ei tarvinnut pysyä yhdessä lasten takia. Henrik kuoli jo 80-luvun alussa.

    Märtaa paheksuttiin Vuosisadan rakkaustarinan ilmestyttyä. Muistaakseni häntä ihan lyötiin, siis joku nainen löi, koska hän rohkeni kirjoittaa tabuna pidetystä asiasta ja paljastaa palvotun kirjailijan pimeän puolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia ne ajat olivat, kulissit piti pitää pystyssä ja jos et siihen ruotuun asettunut et ollut kunnollinen vaimo. Mustamaalata nyt miestään tuolla lailla, sen sijaan että olisi hyvä ja huolehtiva pikkuvaimo. Onneksi ajat muuttuvat, vaikkei viina ja väkivalta koskaan maailmasta katoa, nykyään voi sentään avoimemmin asioista puhua, eikä tarvitse hyssytellä ja salailla. Apuakin voi saada, tukea ja ymmärrystä. Vaikka edelleen varmasti paheksuntaakin, kun ei sellaista asiaa taida ollakaan että kaikki olisivat siitä samaa mieltä.

      Poista