Sivut

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 2 - Anton Tšehov: Kolme sisarta


Anton Tšehov: Kolme sisarta
Alkuteos julkaistu 1901
Suomennos: Martti Anhava 1999


On jälleen aika kirjabloggaajien klassikkohaastepostauksen.




Klassikkohaaste on puolivuosittain jatkuva haaste ja tämä on järjestyksessään toinen. Tämänkertaista klassikkohaastetta emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja-blogi. Olin mukana myös ensimmäisellä kerralla jolloin luin Gustave Flaubertin Rouva Bovaryn joka oli ollut TBR- eli To be read -listallani jo hyvän aikaa. Arvioni Rouva Bovarysta voit lukea täältä.

Kolme sisarta, Olga, Maša (Maria) ja Irina asuvat veljensä luona pienessä maaseutukaupungissa josta haluaisivat päästä pois, takaisin Moskovaan jossa asuivat ennen kuin heidän isänsä sai kyseisen maaseutukaupungin prikaatinkomentajan viran. Pienessä varuskuntakaupungissa ei ole sellaista sivistyneisyyttä jota sisarukset kaipaisivat, eikä sopivia aviomiehiä. Vain Maša on mennyt naimisiin, maalaiskaupungin opettajan kanssa. Tapahtumat ja olosuhteet ovat saaneet aikaan sen, ettei Moskovaan paluu ole kovinkaan realistinen.

Sisarukset ovat luonteiltaan hyvin erilaisia, mutta silti läheisiä. Olga on siskoista vanhin, opettaja ja sisaruksistaan huolehtiva vanhapiika. Keskimmäinen sisaruksista, Maša, on rakastanut miestään muttei rakasta enää ja ajautuu suhteeseen. Nuorimmainen Irina on vakuuttunut siitä, että hänen onnensa löytyy Moskovasta. Kun Irina tajuaa Moskovan jäävän vain haaveeksi, hän suostuu vaimoksi yhdelle pikkukaupungin upseereista, mutta ennen häitä tapahtuu jotain mikä tekee avioliiton mahdottomaksi.

IRINA Te sanotte: Elämä on ihanaa. Entäpä jos se vain tuntuu sellaiselta! Meille kolmelle sisarelle elämä ei vielä ole ollut ihanaa, se on tukahduttanut meidät kuin rikkaruoho... Minulla on kyyneleet silmissä. Turhan päiten... (Pyyhkäisee nopeasti kasvojaan, hymyilee.) Työtä täytyy tehdä, työtä. Sen tähden me olemme allapäin ja näemme elämämme niin synkkänä että emme tiedä mitä työ on. Me olemme syntyneet ihmisistä jotka halveksivat työtä...

Sisarten tavoin myös heidän veljensä Andrei unelmoi sotilasuransa myötä paluusta Moskovaan. Hän solmii avioliiton ja hänen ensin niin miellyttävästä vaimostaan tulee koko perhettä manipuloiva matriarkanalku.

NATAŠA Huomenna minä olen sitten jo yksin täällä. (Huokaisee.) Kaikkein ensimmäiseksi minä annan hakata tuon kuusikujan, sitten tuon vaahteran tuosta. Se on iltaisin niin kauhea, ruma... (Irinalle) Kultaseni, tuo vyö ei sovi sinulle ollenkaan... Se on mauton. Pitäisi olla jotakin vaaleaa. Ja tänne minä annan istuttaa kukkasia, kukkasia joka paikkaan, ja alkaa tuoksua... (Ankarasti) Mikä haarukka täällä ajelehtii penkillä? (Menee taloon, sisäkölle) Mikä haarukka tuolla penkillä ajelehtii, minä vain kysyn? (Huutaa) Hiljaa! 

Tšehov kirjoitti näytelmän vuonna 1901 ja Kolme sisarta esitettiin lavalla ensimmäisen kerran kaksi vuotta myöhemmin. Reilun sadan vuoden aikana siitä on nähty monenlaisia näyttämösovituksia ympäri maailmaa. Näytelmän teksti ja juoni on sinänsä aika yksinkertainen, joten sisältöä pitää jäädä miettimään. Enemmän kuin isoilla juonellisilla käänteillä Tsehov leikkii päähenkilöidensä toiveilla ja unelmilla. Kannattaako haikailla saavuttamatonta vai kannattaisiko onneaan etsiä sieltä missä on? Haipuuko onnen tunne sitä kauemmas mitä useammin muistuttaa itselleen, ettei sitä ainakaan täältä löydy? Onko elämä edes niin oikeudenmukaista että se suo kaikille onnen? Onko sisarusten rakkaudesta kilpailevissa miehissä loppujen lopuksi muuta vikaa kuin se, etteivät nämä tule viemään siskoksia Moskovaan? Haikailevatko he kapeakatseisesti vain yhden asian toteumisen perään näkemättä mitään kaunista ympärillään? Onko Moskovaa heidän unelmiensa kaltaisena edes olemassa? Onko aika kullannut muistot, vai onko maailma muuttunut? Ainakaan sisarusten elämä ei juuri muutu, ainakaan heidän toivomaansa suuntaan. Vuodet vain kuluvat ja heidän elämässään vallitsee tietynlainen pysähtyneisyyden tila. Kaksi nuorempaa sisarusta kokeilee omilla tahoillaan muuttaa elämäänsä, mutta sekin jää vain ohikiitäväksi vaiheeksi.

IRINA (Hilliten itseään) Minä olen niin onneton... En minä osaa tehdä työtä, en rupea enää. Liika on liikaa! Okin lennättimessä, nyt olen kaupunginhallituksessa ja vihaan, halveksin kaikkea mitä ikinä saan tehdäkseni... Minä olen jo kaksikymmentäkolmevuotias, olen tehnyt työtä jo kauan, ja aivot ovat kuivuneet, minä olen laihtunut, rumentunut, vanhentunut, eikä mitään, mitään, minkäänlaista tyydytystä, ja aika kuluu ja koko ajan on sellainen tunne, että kulkee poispäin todellisesta, ihanasta elämästä, kulkee yhä kauemmaksi ja kauemmaksi jotakin kuilua kohti. Ja minä olen epätoivoinen, epätoivoinen! Ja miten minä vielä elän, miten en ole tähän päivään mennessä tappanut itseäni, sitä minä en ymmärrä...

Kuten näytelmät yleensäkin, Kolme sisarta antaisi varmasti enemmän itsestään näyttämöllä kuin luettuna. Muistan nähneeni Tsehovin näytelmistä vain Kirsikkapuiston ja senkin kauan sitten. Toisaalta, esitetäänkö toista sataa vuotta vanhoista näytelmistä vielä klassisia versioita jos sellaisen haluaisi nähdä, vai päivitetäänkö ne lähes aina nykypäivään?

10 kommenttia:

  1. Olen lukenut tästä kokelmasta Kirsikkatarhan, mutta muut näytelmät jäivät silloin vielä väliin. Pidin Kirsikkatarhasta, sitä kannattaa kokeilla! Ja nyt tuli semmoinen tunne, että pitäisi lainata tämä uudelleen ja lukea myös Kolme sisarta, ja nuo pari muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksiköhän se on muuten Kirsikkatarha kun näytelmänä se on kuitenkin tunnetumpi Kirsikkapuistona? Onko tämä vain suomennoskysymys?
      Minäkin olen ajatellut lukea ainakin sen, katsotaan jos muitakin :-)

      Poista
  2. Pitäiskö joskus yrittää jotain tällaista.... ne mitä koulussa oli pakko lukea oli aika tylsiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun Piia jätit komnenttia!

      Mä vähän epäilen että tämä olis sun mielestä tylsä, tämä ei tosiaan ole juonivetoinen, ts tapahtumia ei sinänsä ole niin paljon, mennään fiilis edellä. Mä voin miettiä jotain mikä ei olisi tiiliskivi mutta olisi kuitenkin juonivetoinen :-) Tuli meinaan Tuulen viemää ensin mieleen mutta se on tiiliskivi. Palataan asiaan :-)

      Poista
  3. Näytelmät ovat kyllä haastavia luettavia. Ne jotenkin jäävät lukiessa sanoiksi ilman lausujaa. En osaa oikein selittää. Niistä jää helposti tunne puuttumaan. Tai sitten ongelma on vain minussa. Tätä en ole lukenut eikä nyt ihan kamalasti innosta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne mihustakin haastavampia ihan lukejistekniikaltaankin jo, verrattuna romaaneihin. Mutta välillä kiva kokeilla :-)

      Poista
  4. Tämä on ihan omia lemppareitani, jahkailua, turhia unelmia ja ihmisiä puhumassa toistensa ohi. Olen nähnyt myös elokuvana tämän, ja joku vuosi sitten Tsehovin Lokin ihan "suorana" versiona, ei mitenkään erityisesti ollut sovitettu, eli kyllähän niitä tehdään (ja jotenkin tuntuu että tämä kestäisi paremmin aikaa tai olisi vaikeampi päivittää, kun on melkein pelkkää puhetta ilman suurempia tapahtumia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen mielestäni nähnyt Kirsikkapuiston joskus 80-luvun lopulla mutten muista siitä yhtikäs mitään.

      Tuli vaan tuo fiilis kun kaikki tahdotaan nykyään päivittää nykyaikaan ihan kuin pitäisi niin kovin ravistella ja vanha olisi aina vanhanaikaiseksi käynyttä, niin moneen kertaan nähtyä. En enää muista mikä ooppera se oli jo kauan sitten, mutta esitys alkoi sillä kun siivooja tuli lavalle pölynimurin kanssa. En vaan tykkää. Kun katsoin Kolme sisarta luettuani missä sitä olisi viime aikoina esitetty löysin arvosteluja parin vuoden takaa Kom-teatterin esityksestä. Hesarissa oli arvosteltu mm näin (Lauri Meri):

      "Lauri Maijala panee persoonallisella tavallaan Tšehovin uusiksi KOM-teatterissa

      KOM-teatterin näyttämöllä ei ole yhtään huonekalua, jota ei paiskattaisi nurin. Eikä esinettä, jota ei heitettäisi seinään.

      Lattia peittyy papereista ja puoliksi syödystä ruuasta. Käytetty vaippa, jonka sisältö tuskin on sitä itseään, pyörii pitkään yleisön silmien edessä ja käväisee ainakin kahden näyttelijän päässä.

      Välillä ollaan kuin valvomatta jääneessä lastentarhassa ja välillä taas kuin visvaisimmassa huumeluolassa."

      Tuskin olisin halunnut nähdä sitäkään.

      Poista
  5. Minä olen nähnyt tästä vain esitystaidetyyppisen version, kiinnostava se oli mutta juoni jäi hieman hataraksi kuvaksi. Voisin lukea tämän, pidän Tšehovin näytelmäteksteistä.

    VastaaPoista