Sivut

torstai 2. tammikuuta 2014

Paula Havaste: Kaksi Rakkautta

 
Paula Havaste: Kaksi rakkautta
Julkaisija: Gummerus 2012 2. painos, 372 sivua
 
Anna on nuori nainen jolla on takana rankka vuosi yliopistolla. Kotipappilassa kesälomaillessaan Annan elämä saa vauhdilla uuden sisällön. Parinkymmenen ensimmäisen sivun aikana Anna on rakastunut hänen kotiinsa vierailulle tulleeseen salskeaan nuoreen mieheen, saanut tämän pauloihinsa, mennyt vihille, perustanut ensimmäisen yhteisen pesän vuokrahuoneeseen, jatkanut opintojaan yliopistolla ja saanut ensimmäisen lapsensa. Niinpä arki astuu kuvioon jo ensimetreillä.
 
Ne olivat parhaita päiviä, jolloin Anna jaksoi olla harmistumatta siitäkään, kun Voitto tuli töistä väsyneenä, taas söi puhumatta, pesi kyllä pyytämättä astiat kuten aina mutta istui sitten nojatuolissa radiota kuunnellen, sanomalehteä selaillen ja harvoin mitään jutellen. Anna päätti olla kunnollinen perheenäiti ja tyytyväinen siitä, että Voitto kuitenkin kantoi joka lauantai matot ulos ja tamppasi ne niin että koko piha paukkui. Anna yritti osaltaan täyttää kaikki ne pienet hankalat aikaa vievät asiat, joista perheenäidin ajateltiin selviytyvän kuin itsestään.
 
Voitto rakentaa heille oman talon ja Anna synnyttää toisen lapsen joka Voiton harmiksi on jälleen tyttö. Sitten mullistuu kaikkien suomalaisten maailma, kun Neuvostoliitto hyökkää Suomeen ja presidentti julistaa sotatilan. Pian on Voittokin rintamalla. Anna pärjää kyllä arjessa, varsinkin kun Oili-sisko tulee auttamaan lasten hoidossa ja pian solmitaankin jo rauha. Anna on kovasti odottanut Voittoa kotiin, mutta rintamalta palaa vieras mies. Voitto on entistä vakavampi ja hiljaisempi ja kuopuskin vierastaa isäänsä. Ja juuri kun Anna ja Voitto löytävät jälleen toisensa ja arki alkaa soljua, vieraisille tullut Voiton serkku kääntää uuden lehden Annan elämässä. Anna rakastuu. Tuji-serkku on filmitähti, eläväinen ja puhelias, tottunut hurmaamaan. Tujin katseet ja Tujin käsi Annan vyötäröllä -ja Anna on jälleen rakastunut. Jatkosota syttyy, Voitto palaa rintamalle ja Anna yrittää jatkaa edelleen kesken olevia yliopisto-opintojaan. Helsingissä Anna törmää sattumalta Tujiin ja saa suudelman. Sen jälkeen Anna elää Tujin tapaamisesta seuraavaan.

(Helsinkiä on pommitettu.) Unkarilaiset halkaistut herneet olivat Osuuskaupastakin loppu eikä voita tietenkään saanut, mutta se ei haitannut, Tuji oli kunnossa. Hän onnistui saamaan uudella ostokortillaan koko annoksen sokeria, pikkuisen sinivalkoisen paketin makeuttamistabletteja ja neljänneskilon korvikepakkauksen, eikä Tujilla ollut mitään hätää. Reppuun mahtui vielä sianlihan pala ja jopa paketti pesupulveria. Apteekista sai China-pillereitä vilustumiseen, ja Tuji oli selvinnyt pommituksesta aivan vammoitta.
 
Kirjan puolivälissä Tuji tulee paremmin esitellyksi lukijalle ja siinä kohtaa tuleekin hämmästys. Selasin kirjaa taaksepäin, etsin ensimmäisen kohtaamisen, seuraavia, mitä minulta oli jäänyt huomaamatta..?! Myönnän että olin ollut jo aivan kyllästynyt Annaan. Tuji-sitä-Tuji-tätä, oi tätä kiihkoa ja paloa, luenko sittenkin Harlekiinia? Nyt kiitinkin mielessäni kirjailijaa siitä, että tarinaan tuli eloa. Silti odotin lisää sisältöä, muutakin tapahtuvaksi kuin Tujin tapaamisesta haaveilua.

Olisi ollut viisaampaa painaa kiihko upoksiin arjen leveän tyynen pinnan alle. Se väljähtyisi ja jäähtyisi kyllä, kunhan sen kieltäisi ja asettuisi sinnikkäästi vain arkeensa. Silloin ei olisi unettomia öitä, ei punehtuneita poskia, ei kyynelten turvottamia silmiä. Arkinen työ ja velvollisuudet riittäisivät hyvin täyttämään yhden ihmiselämän. Mutta mitä tulevista murheista! Tarvittiin vain pieni, hauska kirje, jossa Tuji ilmoitti odottavansa tapaamista, ja kaikki oli taas kuumaa ja kiihkeää. Anna sulki silmänsä ja antoi ajatuksilleen luvan ottaa tulta. He tapaisivat, hän haistaisi Tujin tuoksun ja tuntisi tämän lämmön, hipaisisi ensin kuin vahingossa Tujin käsivartta, käyttäisi pikaisesti kättä tämän vyötäröllä, koskettaisi posken sivua ja painaisi ahnaasti mieleensä tämän jokaisen sanan ja hymyn.

En ollut ollenkaan varma välitänkö lukea jatkoa Annan tarinalle. Mutta kirjan lopussa on pirullinen koukku, mielenkiintoinen käänne joka antaa vihjeen siitä miten seuraava kirja tulee alkamaan. Vaikkei Kaksi rakkautta minua vakuuttanutkaan, taisin nielaista tuon koukun.

Tämä on ensimmäinen kirjani Ihminen Sodassa -haasteeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti