Sivut

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kati Tervo: Kesäpäiväkirja


Kati Tervo: Kesäpäiväkirja 
WSOY 2008, 195 sivua


Luettuani joulukuussa Kati Tervon Sukupuun, siitä jäi kiinnostus lukea enemmänkin myös rouva Tervon tekstejä. Niinpä kirjastoauton hyllystä silmään osunut Kesäpäiväkirja tarttui mukaan alkukesän viileydessä luettavaksi.

Kesäpäiväkirjan sivuilla eletään vuotta 2007, toukokuun ensimmäisestä jolloin teekkari kailotti aamuyöllä Katajanokan kodin rappukäytävässä aina syyskuun puoliväliin jolloin Teiskon mökki laitettiin talvikuntoon. Näiden päivien väliin mahtuu niin Tervojen arkea kuin Italianmatkaa ja siipan kirjallista luomisentuskaa. Katin tyyli kirjoittaa on tuttu huomattavasti tuoreemmasta Sukupuusta ja onpa sivuilla muutamia sieltä tuttuja henkilöitäkin. Jos olisin lukenut tämän ensin, olisin osittain pystynyt jo Sukupuuta lukiessa päättelemään mitkä kohdat olivat tosia, mitkä pitkälti fiktiivisiä, mutta oli tämä mielenkiintoista näinkin päin. 

Alussa tuntui jotenkin hassulta lukea Katin tekstiä puolison tekemisistä, kun on tuntevinaan sen puolison paremmin. Katin tyyli kirjoittaa on kuitenkin niin arkinen ja sujuva, että pian huomasin vain lukevani perheestä jossa jokaisella on selvästi oma tarpeellinen paikkansa. 
Tiedän olleeni siinä mielessä etuoikeutettu, koska ei ollut taloudellista pakkoa palata töihin.

Kesäpäiväkirjan huumori on lämmintä, itseironista ja vähäeleistä. Kävin tänään Stokkalla syömässä kolesterolittoman lounaan. Salaattia, kirsikkatomaattia, artisokan sydämiä, aurinkokuivattua tomaattia, paahtopaistia ja kokojyväpatonkia. Juomaksi vettä. Olin tyytyväinen itseeni. Parin tunnin päästä siitä pistelin jääkaapilla kylmää lenkkiä poskeeni. Se tämän päivän dieetistä.

Parasta antia ovat kuitenkin ne lukuisat kohdat, joissa käy ilmi että kuten niin monessa muussakin perheessä myös Tervoilla riidellään ja rakastetaan, tuetaan ja tuskaillaan. Kesäpäiväkirja ei ole mikään siloiteltu Facebook-päivitys, jossa jokainen hetki on loputonta päivänpaistetta. 

Krapulassa mies on herkässä jamassa. Alkukantainen härkä teutaroi hänessä ennen kuin sammuu iltapäiväunille. Tänään saimme kahdenkeskistä aikaa. On kuumottavaa pihkaantua toiseen aina uudestaan. Välillä duomme päästää riitasoinnun, mutta useammin elämme ymmärryksessä ja kiintymyksessä.
Tässä iässä elämme parisuhteessa vaihdevuosieni ehdoilla. Onneksi ovat geelit ja öljyt.

Kirjoitathan Kati lisää! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti